torstai 24. marraskuuta 2016

Enkeli tuli kyytiin







Kirjoitan nyt tapahtumasta 21v sitten. Olin silloin vielä autonkuljettaja ammatissani.Oli marraskuu ja olin saanut juuri järkyttävän uutisen  koskien erästä perheenjäsentämme. Olin suunniltani huolesta mutta, töihin oli vaan lähdettävä  yöpikavuoroa ajamaan. Takanani oli raskaat vuodet ja niistä selviytyminen oli jokapäiväistä pinnistelyä, olin vetänyt itseni aivan äärirajoille ja nyt tunsin etten enää pysty enkä jaksa enempää, olin loppuunpalanut eukko. Scanian ratissa itku silmässä ajattelin vain: Kunpa pääsisin pois tahdoin kuolla ja palata kotiin sinne mistä läksinkin. Päässäni jyskytti ajatus helpottavasta kuolemasta. Auto oli tyhjä ihmisistä, vain rahtia oli kyydissä. Tuskallinen musta säkki oli vedetty pääni yli en nähnyt valoa yksinäisyys ja kipu sydämessäni otti vallan. Sain päähäni idean että paukautan autolla kallioon kunhan tulen sopivalle kohdalle. Se tuntui kiehtovalta ajatukselta ja parhaalta ratkaisulta unohdin kaiken muun. Taivas oli pilvinen ja oli satanut, musta maailma tehosti oloani mustassa säkissä. Kun aloin lähestyä kallioita huomasin yhtäkkiä taivaalla kirkkaan valon joka kaartui sivusuunnasta vasemmalta kohti minua siinä oli kultainen valo ja kirkkaan vihreä pyrstö. Tajusin että tuohan tulee suoraan kohti minua ja rysähtää niskaani, no nythän minä sitten kuolen tuo on varmaan joku raketti ja putoaa just minun päälleni. Näin jo sielunisilmin otsikot sanomalehdissä kuinka raketti putosi murskaten linja-auton ja kuskin. Hölmönä katsoin kuinka valo lähestyi ja sujahti suoraan auton tuulilasista sisälle. Samassa kuulin äänen joka sanoi: Aja suoraan määränpäähäsi ja tee työsi, tunsin kuinka olkapäistäni pidettiin kiinni. Ajattelin olevani nyt täysin" pimahtanut "mutta tein niinkuin ääni sanoi kuitenkin. .  .Täysin konemaisesti tein työni määränpäässäni ja laitoin rahdit valmiiksi Turkuun menevälle yöpikavuorolle. Tuli tauko ja menin taukohuoneeseen rojahdin lattialle itku silmässä anellen apua, että jaksaisin. Taas sama epätoivo laskeutui olemukseeni. Siinä lattialla polvillani rymytessä pimeässä huoneessa näin kultaisen valon edessäni joka suureni ja suureni. Sitämukaa kun se suureni kehoni alkoi vahvistua ja selkäni suoristua. Kristus säteili kultaista valoa täyttäen minut hengellään kunnes olin täysin valossa ja oloni aivan kevyt . Hän sanoi:  Nouse maasta ja katso eteenpäin älä sivuillesi äläkä taaksesi vaan nyt sinua autetaan ja samassa näin edessäni ikkunan ja sen takana oli upea puutarha täynnä kukkia ja puita ja pensaita sanoinkuvaamaton rauha laskeutui minuun. Nousin maasta ja huomasin olevani yksin mutta tunsin pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa Eläväni!!! Olo oli kevyt ja tasapainoinen. Hymy suussani ajattelin olevani täysin tärähtänyt ja päätin katsoa mihin tämä johtaisi. Siispä lähdin ajelemaan takaisin lähtöasemaani kohti puoli neljältä aamuyöllä.Pakkanen oli jäädyttänyt tiet ja taivas oli selkeä, ajelin kieli keskellä suuta ja toivoin parasta että pysyisin aikataulussa. Rekka-autot olivat pysähtyneet odottamaan suola-autoja, minäpoika kaahasin peilikirkkaalla jäätiköllä vauhtia sillä vuorolla oli oltava sata lasissa koko ajan, koska piti ehtiä juna asemalle.Tullessani Kannukseen viisi yli neljä olin valmistautunut vain pyörähtämään siellä pysähtymättä, koska olin jo vähän myöhässä ja ketään ei koskaan noussut sieltä kyytiin. Mutta siellähän seisoi mies keskellä kääntöpaikkaa takki oli rennosti olkapäälle heitetty ja jouduin kesken kaiken pysäyttämään auton ja päästin asiakkaan sisälle. Kysyin mistä kaukaa matkustaja tulee?  Kerroin ettei tältä asemalta tullut koskaan kyytiin ketään.Mies hymyili ja ihmeellinen valo oli hänen kasvoillaan ja ympärillään. Hän kertoi tulevansa maapallon toiselta puolelta maksaen rahalla matkansa. Missäs matkalaukut on? Jos niin kaukaa vieras tulee kysyin. Hän vain hymyili lempeästi, kertoi ettei tarvitse matkalaukkuja tällä kertaa. Ajattelin että aha! Tämä kahjous minussa jatkuu, olen seonnut mutta ihmeen hyvältä tuntuu tämä sekopäänä oleminen. Mies istui etupenkkiin oikealle puolelle ja sanoi että onpas liukasta, aja varovasti nyt ei kannata yrittääkkään kiirehtiä,olin samaa mieltä.Vähän ajan päästä hän alkoi kertomaan minulle että tiesi tilanteeni, ja että minä luulen jo kokeneeni kaiken ja halusin kuolla koska kokemukseni olivat suurimmaksi osaksi olleet raskaita ja negatiivisia elämässäni. Mutta sitten hän jatkoi: Se ei pidä paikkaansa, et tiedä vielä mitään elämästä!!! Olet vain raapaissut pintaa ja nyt olisi aika alkaa elämään. Olin ihmeissäni mistä hän sen tiesi ja seuraavaksi hän tiesi myös että olin ajatellut muuttavani Ameriikkaan serkkujeni luo. Hän kertoi että se hotelli jossa Suomalaisia asui ei ollut sopiva ja kertoi sen hotellin nimenkin johon olin päättänyt joskus muuttaa. Tulee väkivaltaa ja mellakoita sille alueelle ,unohda se kokonaan. Hän tunsi serkkuni ja jossain vaiheessa matkaa en enää tiennyt puhuttiinko me ääneen vai telepaattisesti. Hän, outo valomies sai minut ajattelemaan Sufilaisia ja Tiibetin asukkaita jotka lakaisivat maan ennenkuin astuivat sille, etteivät talloisi pikkuötököitä, eläviä olentoja jotka sattoivat olla edellisen inkarnaation vanhemmat. Koko matkan ajan minä täytyin valosta ja tunsin Rakkauden virtaavan minuun, hyvyyden kasvavan takaisin sydämeeni tuo mies sai sen aikaan.Vihdoin olimme tulleet määränpäähän sain pidettyä auton tiellä ja olimme vajaan puoli tuntia myöhässä, juna oli odottanut meitä ja matkustajat juoksivat kiireesti junalle. Mies nousi ylös ja laittoi kätensä olkapäälleni, silloin tiesin että siinä oli Enkeli ja näin kuinka hän menisi rautatieaseman vessaan ja katoaisi takaisin valonmaailmaan. Minulle tuli hätä en tahtonut että hän lähtee olin tuntenut ensimmäistä kertaa elämässäni rakkauden jota hän edusti. Hän hymyili ja sanoi: Tulee vielä kirja Suomalaisesta Bermudan kolmiossa. Sitten hän lähti. Siitä alkoi Enkelten vierailut luonani ja henkinen opiskelu jakso 8v kotona opiskelin tuntemaan itseni osaset eli inkarnaationi ja yhteyteni ikuiseen itseen. Kiitos että saan jakaa tämän kokemuksen kanssanne josta on jo aikaa 21v.  

1 kommentti: